tiistai 9. syyskuuta 2008

Ja eräänä päivänä se satu tuli loppuunsa, ennen kuin alkoikaan

Ruikutuksen tilalla on säkillinen nuorehkon naisen raakaa voimaa ja raivoa.

Että kävikin niin.

Koko ajan se oli joku toinen.

Me emme tule olemaankaan. Ratkaisu tuli, kun pyysin. Muistan, että pyysin nöyrästi, niin kuin sen pitääkin mennä. Ja nyt meni. Mutta sydämen tunteesta, siitä oikeasta, siitä jota ei järjellä kasvateta, siitä on nöyryys kaukana.

Hyvä näin. Tiedän. Ehkä huomenna jo.

Ei kommentteja: