Ei tarvinnut kuin nähdä kuva tai kaksi, ja jo vaivaa minua tuo taas.
Ajatukset pyörivät hänen tuoksussaan, tunnussaan silloin kun kerran tanssimme, siinä miltä mahtaa tuntua parran karheus ihoani vasten, miten värähdän äänensä kosketuksesta.
Ja kaikesta.
Vaalin jokaista tapaamistamme, katsetta, hetkeä ja vaihdettua sanaa.
Sillä niinä hetkinä olen janonnut häntä, kaikkea hänestä, jokaista haituvaa, jonka antoi.
Viime tapaamisesta on kauan ja päättyi kummallisissa merkeissä.
Kohta näemme taas.
Kerään voimia ottaa yhteyttä.
Olen joutunut olemattomasta kaipauksesta ahdinkoon.
Rukoukseen on vastattu, jotain on tapahtunut. Olen ihastunut.
Toivottomasti, luulen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti